Wednesday, May 24, 2006

Minnesotan työpäiväkirja

17.8.2005-16.6.2006

Elokuu

Lennämme Tampereelta Kööpenhaminan ja Reykjavikin kautta Minnesotan Minneapolisiin Yhdysvaltoihin. Lentokentällä ovat vastassa sosiologian laitoksen professori Chris Uggen jatko-opiskelijansa kanssa. Sen jälkeen näen Uggenin vain kerran, luennollani sosiologian workshopissa.

Viimeistelen Radikaalia kasvatusta tekemällä lähdetarkistuksia. Käyn sähköpostikeskustelua kustannustoimittajani Ani Kuusjärven kanssa joistain yksityiskohdista.

Jonain päivänä saapuu luoksemme rouva Hilda Mork sosiologian laitokselta hoitaakseen paperiasioita. Hilda on suvereenisti taloushallinnon hallitseva ystävällinen sielu, jonka sukujuuret ovat Ruotsissa.

Tapaan alkupäivinä Klaas van der Sandenin, joka hallinnoi Suomi-professuuria Globaalin tutkimuksen instituutissa, sen Eurooppa-tutkimuksen konsortiumissa, mitä litania tarkoittaneekaan. Sanden on entinen hollantilaiskommunisti, nykyinen yliopistobyrokraatti.

Sosiologian laitoksella opastetaan erilaisille yliopiston toiminnasta kertoville luentosarjoille ja kerrotaan netistä löytyvistä materiaalipaketeista. Kellään ei näytä olevan aikaa eikä aikeita henkilökohtaiseen opastukseen. Maassa maan tavalla ...

Syyskuu

Radikaali kasvatus ilmestyy 15. päivä. Kirjoittaminen on ollut palkitsevaa, kiitos hovikriitikon ja kustannustoimittajan. Arviot ovat ristiriitaisia. Aikuiskasvatus-lehdessä Vesa Huotari runttaa, niin&näin -lehdessä ja Kasvatuksessa on myönteisempi vastaanotto.

Sosiologian professori Michael Burawoyn (University of California, Berkeley) luennoi julkisesta sosiologiasta ja opetuksen suhteesta Augsburg Collegessa. Burawoy on julkaissut keskeisimmät tekstinsä julkisesta sosiologiasta verkossa.

Muutamaa päivää myöhemmin, 21. syyskuuta, puhun sosiologian laitoksen workshopissa kriittisen pedagogiikan ja julkisen sosiologian yhteyksistä. Olen lupautunut tehtävään jo viime keväänä. Esiintymispalkinnoksi ojennetaan kahvimuki.

Tapaan sosiologian laitoksen käytävillä kollegoitani. Jotkut tervehtivät ja puhuvat lounaasta, toiset kulkevat ohi. Kutsuja ei tule, paitsi yksi. Käymme Jeffrey Broadbentin kanssa kohteliaisuuslounaalla.

Kirjoitan kotona ja päätän olla käymättä liikaa laitoksella.

Liitymme asuntoalueemme ruokaosuuskuntaan. Sillä on oma, komea ruokakauppa Seward Co-Op, jossa myydään paljon luomua.

Osallistun laitoksen syyslukukauden avajaisiin, jossa esitellään uusi henkilökunta ja uudet tohtoriopiskelijat. Yksi heistä on Raphi Rechitsky. Menemme hänen kanssaan jatkamaan iltaa läheiseen kapakkaan. Hän asuu lähellämme, ja myöhemmin käymme kylässä, syömme ja juttelemme niitä näitä. Raphi kuuluu aktivisteihin ja häneltä opin monia asioita paikkakunnan vaihtoehtokulttuureista.

Kirjoitan Anselm Hollolle, joka työskentelee luovan kirjoittamisen opettajana Naropa yliopistossa Coloradossa, kutsuakseni hänet keväällä luennoimaan P. Saarikoskesta. Suunnittelen pientä symposiumia, johon saapuisi myös suomalainen lauluyhtye Kentauri, joka säveltää musiikkia P. Saarikosken runoihin. Heidän ensimmäinen albuminsa on nimeltään Että rauha pysyisi.

Lokakuu

Tampereen yliopisto lähettää aikuiskasvatuksen professuurin viran asiantuntijalausunnot. John Field ja Seppo Kontiainen asettavat minut ykköseksi, Leena Koski kakkoseksi.

Tarkistan Fromm-käännöstä Vallankumouksellinen luonne Kasvatus-lehden teemanumeroon kriittisestä pedagogiikasta, jota toimitan vierailevana päätoimittajana.

Opiskelen julkista sosiologiaa.

Kirjoitan muutaman pyydetyn suosituksen joihinkin apuraha-anomuksiin.

Tapaan musiikin laitoksen johtaja Noel Zahlerin, joka on lähdössä Helsinkiin Sibelius-Akatemian rehtorin vieraaksi. Sen koomin en kuule Zahlerista tai siitä, miten tapaaminen Suomessa meni.

Käyn kuuntelemassa nicaragualaista jesuiitta ja vapautuksen teologi Fernando Cardenalia läheisessä Augsburg Collegessa 17. päivän kuulaana ja virkistävänä aamuna. Cardenalin aiheena on kansalaislukutaidon voima Nicaraguassa. Hän osallistui 1980-luvulla sandinistien vallankumoushallitukseen sen lukutaito-opetuksen johtajana. Jesuiitat erottivat hänet tämän vuoksi järjestöstään vuonna 1984 ja ottivat takaisin 13 vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä Cardenal johtaa Fé y Alegría, eli Usko ja onni-nimistä Latinalaisen Amerikan köyhimpien lasten koulutusprojektia.

Marraskuu

Kolea, pimeä ja hiljainen kuukausi alkaa.

Kasvatus-lehteen pyytämiäni juttuja alkaa tulla. Niiden kommentointi ja toimittaminen vie koko kuukauden. Jotkut kirjoittavat valmista tekstiä, toiset eivät.

Tapaan työlounaalla taiteen laitoksen johtajan Clarence Morganin, joka osoittautuu ajattelevaksi ihmiseksi.

Pidetään Suomen tutkimuksen professuurin johtoryhmän tai jonkin sellaisen tapaaminen. Esitän muun muassa verkkosivujen uusimista aiempaa toimivammiksi. Mukana ovat muun muassa David Speerin leski ja Suomen Opetusministeriön edustaja Kristian Slotte, joka käy luonamme kahvilla ennen kuin vien hänet takaisin lentokentälle.

Saan Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan päätöksen, jossa minut asetetaan ensimmäiselle ehdokassijalle aikuiskasvatuksen professuuriin.

Luennoin paikallisessa suomalaisten yhdistyksen FINNFACA:n kokouksessa perjantaina 18. päivä. Varttunut väki on kiinnostunut suomalaislasten mediakulttuurista. Kaikki ovat lämpimän ystävällisiä.

Joulukuu

Saamme mieluisiksi vieraiksi Sibelius-Akatemiasta assistentti Eija Kauppisen ja opiskelijat Lauri Schreckin ja Victoria Lindqvistin. Anomuksestani huolimatta Sibelius-Akatemia ei osallistu matkan rahoitukseen. Laurin ja Vicin muodostama duo Sepia esiintyy kahdesti: itsenäisyyspäivän juhlassa ja järjestämässäni taiteellisen tutkimuksen symposiumissa yhdistäen kotimaisia ja amerikkalaisia lauluja omaan tuotantoonsa. Lisäksi duo tekee yllätyskeikan Minneapolisin naapurikaupungissa St. Paulissa sijaitsevaan Sisu-kahvilaan, jonne Suomi-musiikin ystävien on tapana kokoontua. Laajimman yleisön Lauri ja Victoria keräävät paikallisen KFAI-radioaseman suorassa lähetyksessä Scandinavian Cultural Hour.

Vieraani osallistuvat vaimoni ja tyttäreni kanssa dekaanin järjestämään tanssiesityspitoiseen illanviettoon. Vierailu on yhteisen arviomme mukaan onnistunut. Onnistumista lisää mahdollisuus tutustua täkäläiseen musiikkikasvatukseen ja paikalliseen maailmanluokan kitaran valmistajaan, jonka paja sattuu olemaan asuntomme nurkalla. Erityisesti mieleeni jää ajelu ruman kaupungin loskaisilla ohitusteillä soittokamoja etsien.

Järjestän itsenäisyyspäivävastaanoton oheen suomalaislapsille elokuvaesityksen paikallisessa elokuvateatterissa. Paikalle ilmaantuu muutama amerikansuomalainen perhe.

Suomen itsenäisyyspäiväksi järjestetyssä taiteellisen tutkimuksen symposiumissa on kymmenkunta kuulijaa. Suomi-professuurin status on ongelmallinen, ja sen akateeminen ja hallinnollinen paikka haussa. Klaas van Sanden järjestää iltatilaisuuteen hyvää ruokaa ja kelpo viiniä. Yleisössä on pastori Paul Rogers, joka esittää osuvimmat kysymykset ja osoittaa kiinnostusta. Paul on sen Eliel Saarisen piirtämän kirkon pastori, jonka tiloissa tyttäreni käy joka toinen viikko Suomi-koulua.

Järjestämme kodissamme intiimit pikkujoulut, joissa Lauri säestää Victoriaa.

Kommentoin Eijan jatkotutkimusta ja keskustelemme sen tiimoilta muun muassa sopivasta paikasta tutkimuksen saattamiseksi loppuun.

Alan tutustua todenteolla niin kutsuttuun sosiaaliseen mediaan. Nimitys on puutteellinen kuvaamaan sitä, mistä on kysymys. Kuvaavampaa olisi puhua vaikkapa ”vertaismediasta” (P2P eli peer to peer), jossa ei ole kysymys vastavuoroisuudesta tai ”lahjasta”, vaan siitä, mihin Michel Bauwens viittaa Marxia mukaillen: vertaismediassa ”jokainen antaa kykyjensä ja halukkuutensa mukaan, ja ottaa tarpeidensa mukaan”.

Kirjoitan lyhyen artikkelin sosialistisesta pedagogiikasta yhdessä Peter McLarenin kanssa.

Jouluaattona käymme Paulin kutsumana kirkossa. Lämmin tunnelma.

Tammikuu

Tampereen yliopiston kanslerin virasto lähettää virallisen ilmoituksen nimityksestäni aikuiskasvatuksen professoriksi. Kolmen kuukauden piina ja samalla kymmenen vuoden ja yhdentoista viranhaun kierre päättyy.

Opetuksen suunnittelua, kurssiohjeiden viemistä nettiin. 17. päivä alkaa lukukausi, jolloin olen oikeassa luokassa, mutta päivää liian aikaisin. Vedän keväällä kaksi kurssia: Public Sociologies and Critical Pedagogies ja Reading Freire.

Panen vauhtia Hanna Lehtimäen kanssa toimittamaani Brändikirjaan kirjoittamalla nopeasti johdannon. Kirja on polkenut paikallaan jo liian kauan, mutta tulee nyt valmiiksi.

Aurinko paistaa, talvipäivät kuluvat. Välillä sataa harmaata loskaa ja kaduille ajetaan suolaa.

Teen viimeisiä tarkistuksia Olli-Pekka Moision kanssa toimittamaani kirjaan Education and the Spirit of Time. Kustantamossa on korjattu termin critical pedagogy monikko muotoon critical pedagogics, joka pitää oikaista.

Vierailemme Liisa Ojalalla, tänne 1970-luvulla muuttaneella. Hän lienee tavannut kaikki Suomi-professorit ja on sukua Elina Haavio-Mannilalle. Saan luettavakseni Liisan Minnesotan yliopiston Skandinavian tutkimuksen laitokselle tekemät tutkielmat Nietzschestä ja Brechtistä.

Helmikuu

Päätoimittamani Kasvatus-lehden teemanumero ilmestyy. Se on tavoitteeni mukainen kokonaisuus: klassikkokäännös, tiedeartikkeleita, katsauksia, puheenvuoroja ja kirja-arvioita.

Perjantaina 24. päivä olen 40-vuotias. Illaksi meidät on kutsuttu päivälliselle pastori Paul Rogersille.

Kirjoitan Olli-Pekka Moision kanssa pyydettyä artikkelia kriittisen pedagogiikan ja korkeakoulupedagogiikan suhteista International Journal of Progressive Education-lehteen.

Opetukseni alkaa pyöriä omalla painollaan.

Osallistumme vapaiden taiteiden tiedekunnan (College of Liberal Arts) dekaanin järjestämään illanviettoon kaupungin taidemuseossa. Esittelen vaimoni ja tyttäreni tiedekunnan varadekaani Jim Parentelle, jolla näyttää kuitenkin olevan kova kiire jonnekin muualle.

Maaliskuu

Lähdemme Los Angelesiin yhdistetylle työ- ja lomamatkalle. Tapaamme Peter ja Jenny McLarenin. Juhlimme 40-vuotissyntymäpäiviäni illallisen merkeissä.

Lainaamme Peterin ja Jennyn 20-vuotta vanhaa, jo ennestään tuttua Volvoa ja ajelemme Sunset bulevardia ja Hollywood Hillsin kuvetta Studio Cityyn tutustumaan mediajätti Universalin ja Warner Brosin studioille, tietenkin mediakasvatuksen nimissä. Peter on liimannut auton takapuskuriin Kanadan lipun ja tarran, jossa lukee "War is Not the Answer".

Suunnittelemme Peterin kanssa toimittamamme kirjan Havoc of Capitalism sisältöä, jonka kustantaa Sense Publishers (www.sensepublishers.com).

Tapaan myös Peterin jatko-opiskelijoita. Poissaollessamme satanut lumi järkyttää. Eikö kevät alakaan?

Matkamme jälkeen saapuu KT Petri Salo (Åbo Akademi/Vaasa) luentovieraakseni. Juhlistamme Petrin syntymäpäivää jääkiekko-ottelulla Wilds vastaan Sharks. Petri luennoi sekä yliopistolla että Minneapolisissa sijaitsevassa amerikanruotsalaisten instituutissa. Sen hallintojohtaja Bill Beyer on kaikin tavoin hieno mies ja hyvä isäntä, esittelee meille komean rakennuksen ja historian. Petrin luentoa saapuu kuulemaan noin 60 ihmistä.

Tapaamme aikuiskasvatuksen tutkijat professori Stephen Brookfieldin ja aivan äskettäin apulaisprofessoriksi (tenure) nimitetyn John Holstin. Sovimme Stephenin kanssa Aikuiskasvatus-lehteen tulevasta haastattelusta.

Selvitän Tampereen kasvatustieteen laitoksen ystävällisen amanuenssin kanssa syksyn opetustani. Koskaan en ole ollut selvillä seuraavan lukukauden opetuksestani näin aikaisin. Esitän myös toiveeni työhuoneesta ja tietokoneesta.

Kirjoitan johdantoa ja paria lukua Juha Kauppilan ja Hilkka Rekolan kanssa kasaamaamme aikuiskasvatuksen opetusmonisteeseen, joka saa nimekseen Aikuiskasvatuksen risteysasemalla. Toivottavasti jaksamme kirjoittaa sen oikeaksi oppikirjaksi tulevana tai sitä seuraavana vuonna.

Tarkoitukseni on lentää New Yorkiin puhumaan kunniakonsuleille Suomen koulutusjärjestelmästä, mutta pääkonsulaatti hoitaa järjestelyt niin huonosti, eli ei ollenkaan, että joudun perumaan.

Huhtikuu

Lennämme San Franciscoon. Käyn Pohjois-Amerikan kasvatustieteilijöiden (AERA) vuosittaisessa kokouksessa, johon osallistuu yli kymmenentuhatta tutkijaa. Kirja Education and the Spirit of Time on ensi kertaa esillä tuossa konferenssissa. Netistä sen on saanut ladattua ilmaiseksi jo muutaman viikon kustantajan sivulta.

On tullut kesä ja heti matkamme jälkeen saan luentovieraakseni professori Eeva Anttilan (TeaK). Eevan Freire-viritteiselle luennolle tanssista vapauden käytäntönä ei saavu yhtään kuulijaa. Keskinäinen tapaamisemme on kuitenkin onnistunut ja suunnittelemme Teatterikorkeakoulun opettajien täydennyskoulutushanketta.

Syksyllä esittämäni verkkosivuhanke ei etene, vaan siirretään kesälle. Hyvästit siis sille, hoitakoon joku muu ken pystyy.

Opetukseni päättyy. Opiskelijat ovat kokeneet opintopiirimuotoisen kurssin kiinnostavana. Se on heidän ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen opintopiirinsä tässä massiivisen kokoisessa yliopistossa. Isossa paikassa hukkuu osaksi konetta.

Brändikirja ilmestyy Suomessa. Julkistamistilaisuus pidetään ITK06-päivillä Aulangolla shampanjan merkeissä.

Stephen Brookfield toimittaa haastatteluvastauksensa.

Tapaan nuorirouva Briellen Griffinin, joka opiskelee kirjallisuustiedettä ja on kiinnostunut Freirestä. Keskustelemme Mapps’ Caféssa muutaman tunnin ja lupaamme pitää yhteyttä.

Kirjoitan artikkelia aikuisten mediatajusta Aikuiskasvatus-lehden teemanumeroon, ja esitelmiä seuraavan kuun konferensseihin.

Laadin Hanna Lehtimäen, Reijo Kupiaisen ja Tere Vadénin kanssa abstrakteja osallistuakseni muutamaan kirjahankkeeseen ja yhteen konferenssiin, jonka aihe sopii yhteen opetus- ja kehittämissuunnitelmiemme kanssa.

Valmistan luentorunkoja marraskuun luentosarjoilleni kasvatussosiologiasta ja kasvatustieteen metodologiasta. Jännittävää päästä tapaamaan alan uusia opiskelijoita!

Suomi-professuuri sponsoroi suomalaiselokuvia Valo ja Paha maa Minneapolisin/St.Paulin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Päivällä näen Valon ja illalla Äitini mun. Elokuvat ovat toisiinsa verraten kuin yö ja päivä.

Toukokuu

Toukokuulle osuu pari konferenssimatkaa.

Ensin ajamme laadullisen tutkimuksen konferenssiin Urbana-Champaigniin, jossa pidän esitelmän taiteellisesta tutkimuksesta. On ihmeellistä käydä samalla asuntoalueella, jossa asuimme kymmenen vuotta sitten, kun Anna Sofia oli vielä pieni, nyt jo nuori neiti. Kuin aikahyppy, mikään ei näytä päällisin puolin muuttuneen, vain me. Asuntomme on tuossa ja tuolla yleinen pesula, jossa toisella vuodella oleva tyttäremme juoksenteli muita ilahduttaen.

Viikkoa myöhemmin puhun Chicagossa vaihtoehtoista globalisaatiota käsittelevässä konferenssissa täkäläisiltä opiskelijoiltani keräämääni kurssipalautettakin esitellen. Chicagon tuliaisina saan lukuvuoden pahimman flunssan, makaan melkein viikon, toivun toisen.

Kuun loppupuolella pistäydyn vielä toipilaana Minneapolisissa pidettävässä aikuiskasvatuksen konferenssissa. Tapaan muutaman tutun ja ostan pari kiinnostavaa kirjaa: John Holstin Social Movements, Civil Society and Radical Adult Education ja Michael Newmanin tuoreen Teaching Defiance - alaotsikoltaan ”tarinoita ja strategioita aktivistiopettajalle”.

Käännän Brookfieldin haastattelun.

Windsorin yliopistossa Kanadassa työskentelevä Valerie Scatamburlo-D’Annibale toimittaa vihdoin artikkelikäsikirjoituksen, jonka pohjat olen tehnyt jo syys-lokakuussa. Peter kirjoittaa tekstin loppuun palattuaan Etelä-Afrikan ”traveling critique” -luentokiertueeltaan ja lähettää toimittajalle. Kirjan on määrä ilmestyä ensi vuoden AERA-konferenssissa Chicagossa.

Viemme pahvilaatikoihin pakatut työkirjani sosiologian laitokselle, josta ne lähetetään kasvatustieteisiin Tampereelle. Matkalla ulos tapaamme laitoksen johtajattaren Candace Kruttschnittin. Tunnistettuaan meidät hän tiedustelee lähtöpäiväämme.

Käymme Liisalla ja Reinolla hyvästelemässä ja palauttamassa Liisan tutkielmat. Hän antaa kasan Suomea koskevia lehtileikkeitä ja naistutkimuksen apulaisprofessorina Minnesotan yliopistossa toimivan Edén Torresin kirjan Chicana Without Apology. Yhden luvun alaotsikkona on Freire ja kasvatus.

Kesäkuu

Mapps Caféssa intialaissyntyisen filosofin Deepanwita Dasguptan kanssa, jonka tapasin Chicagon konferenssissa. Hän tekee tapaustutkimusta neljästä 1900-luvun alun intialaisfyysikosta kolonialismin varjossa. Aiheessa on metodologisia yhteyksiä "työläisprofessori" tutkimukseeni ja sovimme uudesta tapaamisesta vielä ennen lähtöäni.

Verokiista selviää vihdoin. Syyslukukaudella turhaan maksamani sosiaaliturvamaksut palautetaan. Kiitos Hildan, jonka kanssa juttelemme tarpeesta saada tulevalle vierailuprofessorille henkilökohtainen tutori ohjaamaan alkuun, näyttämään paikat, esittelemään ihmiset jne.

Lounaalla ja tulevia hankkeita suunnittelemassa Stephen Brookfieldin kanssa.

Saan naapurimme Catherine Preussin kielentarkastaman artikkelin valmiiksi ja lähetän sen Critical Sociology-lehteen. Catherine työskentelee copy editorina sanomalehti Star Tribunessa.

Mitä opin?

Vierailua auttavat yhteiset tutkimusintressit tai kiinnostuksen kohteet vastaanottavan laitoksen tutkijayhteisön jäsenten kanssa.

Vierailun onnistumiseksi vastaanottavan laitoksen on panostettava vierailijan yleiseen sopeutumiseen, viihtyvyyteen, kulttuuriohjelmaan ja kontakteihin. On laadittava vierailukauden mittainen ohjelma ja osoitettava tukihenkilö.

Laitoksen yhteiset illanvietot ja kulttuuritapahtumat voivat eheyttää yhteisöä ja kantaa kauniin hedelmän myös tutkimuksessa.

Internetin aikakaudella tutkimustyö ei ehkä sinänsä vaadi muualle menoa, mutta muualla voi löytää kiinnostavia tuttavuuksia. Ja eläminen muussa maassa mahdollistaa kulttuuriset vertailut, jotka avartavat ajattelua tutkimuksessa ja sen ulkopuolella. Asia pätee myös Suomessa, jossa sisäinen akateeminen liikkuvuus on liian harvinaista.

Ihannetilanteessa maailmalle saa mukaansa kesken olevan tutkimusprojektin, tai jokin uusi on alkamassa. Epäedullista on lähteä väitös- tai muun kirjan jälkeisessä masennuksessa, kun jokin virantäyttö on kesken tai lähimmäinen sairas.

Minneapolis jää vieraaksi hyvistä naapureista huolimatta. Vieraassa maassa on paljon mukavampi syödä yhdessä kaurapuuroa kuin paistia yksikseen.